30.4.09 Kolme viikkoa äitiyden onnea tuli tänään täyteen! Auringon paisteen myötä on kiirettä pitänyt, kun pennut alkavat liikkumaan ja takapihalla pitäis päivystää! Pennut ovat kasvaneet kovasti ja kaikilla on jo ollut viikon verran silmät auki. Nyt opetellaan kävelemään ja leikkimään.
Pennut saivat tänään vappulounaan! Ensimmäisen kerran jauhelihaa ja 1. matolääkityksen. Hieman lounas ihmetytti, mutta jauheliha tuntui lopulta maistuvan…
13.2.09 Neljäs päivä pentujen sytymän jälkeen! Kaikki on mennyt hyvin ja pennut ovat kasvaneet. Perheeni kehuu minua “luomumammaksi”, koska olen omalla rauhallisuudellani ja varmoin elin hoidellut pentuni. Koen olevani elämäni kunnossa ja nautin päiväpäivältä enemmän “emoudestani”. Takapihalla olen ulkoillut usein päivisin ja tänään halusin lähteä jo metsässä käymään, josta olikin jo kiire takaisin. Ruoka maistuu hyvin, kunhan vain malttaisin syödä, mutta emäntäni on onneksi pitänyt huolen syömisestäni!
9.4.09 Meillä alkoi “rytinällä” tapahtua. Olimme valmistautumassa pääsiäisen viettoon ja odottamaan synnytystä, joka ei osoittanut mitään merkkejä siitä, että tänään synnyttäisin. Emäntäni lupautui trimmausreissulle Äänekoskelle, kun olin rauhallinen enkä “hötkyillyt” petauksien kanssa ja lämpökin oli tasainen…
Jasmi oli kotona, kun synnytys käynnistyi n. klo 17.30 Jasmi soitti äidille kun kuulemma käyttäydyin oudosti…Kuulin äidin rauhoittelevan Jasmia, kertoen synnytyksen vasta käynnistyvän, mutta siinä menee vielä aikaa….Jasmi oli tukenani, mutta kun rauhotuin lepäämään Jasmi lähti ruuan laittoon ja 
syömään…kunnes klo 19.10 ensimmäinen pentu oli jo syntynyt. Soitto äidille mitä tehdään…äiti soitti Suville, joka oli lupautunut meille kätilöksi ja Suvi soitti meille ja kertoi ohjeita miten tulee toimia. Jasmi toimi kotona kätilönä ja kaikki sujui hyvin. Äidin tullessa kotiin toinenkin pentu oli jo syntynyt….ja kolmas kunnes “Suvi-kätilö” saapui paikalle! Kuulin tukijoukkoni puhuvan, että synnytin kaikkien oppikirjojen mukaan. Olin siis oikein mallimamma ja luomusynnyttäjä, kun pyöräytin vielä kaksi viimeistä pentua ilman mitään suurempia hötkyilyjä. Synnytys päättyi onnellisesti, nyt olen 3 nartun ja 2 uroksen emo. Tästä alkaa pentujen seikkailu elämään, josta tulen kertomaan teille lisää.
Kiitokset kaikille avustajille etenkin Jasmille. Arrolle rakkaita terkkuja, meillä on kaunis ja terhakka pentue, joilla on värisävyt kohdallaan 
7.4.2009 Kävimme lääkärissä, kuten raskauden seurantaan kuuluu! Ensin minut punnittiin ja painoa tullut 1,4 kg, sitten vaihdettiin kuulumiset ravinto, lepo ja liikunta. Kuulin emäntäni puhuvan huonosta syömisestäni, mutta minkäs teet kun kaikki ällöttää. Lääkäri määräsi, jotain “energialitkuja” , että jaksan hoitaa pennut. En kyl ymmärrä lääkärin kommenttia, koska jaksanhan mä vahtia naapurin kissatkin…Sitten asiaan ja pimeään huoneeseen…olin mallimamma masuni kanssa pöydällä. 1. kuva liian vaalea…..sitten toinen kuva…vieläkin liian vaalea, kolmas kuva….yksi, kaksi,kolme, neljä, VIISI PENTUA! Tänään perheeni on luvannut tehdä minulle oikean pesän, mut katson ja kokeilen tarkkaan ennen hyväksyntää…
Terkkuja kiitoksen kera neuvoista ja tuesta super mummeleille Anulle ja Ninnille, sekä Suvi Lupsakolle henkisestä tuesta ja hyvistä vinkeistä. Sit´lopuksi tietty koiramaiset terkut Tuusulaan Arrolle ja hänen perheelleen lämpöisen ajatuksen ja rapsutusten kera, nyt alan mammalomalle….Päivitän sivut heti synnytyksen jälkeen kuvien kera
1.4.2009 Masu kasvaa ja pesän etsintä on käynnissä. Olen kuljettanut rakasta ankkaani mukana pesän etsinnässä, mutta vielä en ole päättänyt minne sen teen. Vauvat potkivat ja perheeni on kokenut ilonhetkiä kanssani masuani tunnustellen. Ruoka on maistunut hieman paremmin, jota tarjoillaan useaan kertaan päivässä makupalojen kera, nam! Lepäilen päivisin paljon, koska kerään voimia äitiyden onneen…
Aurinko paistaa ja lämmittää. Takapihalla viihtyisin kaiket päivät, kuten naapurien kissatkin joita pitää vahtia. Ne kisut eivät astu lumeen, joten viime viikolla hyppäsin parikin kertaa aidan toiselle puolelle tervehtimään heitä. Tästäpä emäntäni ei tykännyt ollenkaan, enkä ymmärrä miksi…?! Tänään emäntäni laittoi esteet eteen, selittäen josta
in naapurisovusta….?! Toin mielipiteeni kovaäänisesti esille….Onneksi Tara oli kanssani samaa mieltä ja haukuimme emäntämme oikein kunnolla! Lopulta emäntämme alkoi leikkimään kanssamme ja heitteli lumipalloja meille…yritti tietty lepytellä meitä ;) no, täytynee myöntää et kivaahan se oli syöksyä lumeen….
Ens´ tiistaina menen röntgeniin kuulemaan montako pentua masussani asustaa…terkkuja kaikille siihen asti ja erityis terkut lämpöisen ajatuksen kera Arrolle sinne Tuusulaan.
Ultraääni ja ainakin neljä pentua!
13.3.2009 Kävimme viimein ultrassa, jossa näkyi ”varmuudella” neljä pentua. Lääkäri-tätsy epäili, että masussa voisi olla vielä 1-2 pentua lisää. Emäntäni sopi, että menemme huhtikuun alussa röntgeniin ja varmistamme pentujen määrän, ennen synnytystä. Lääkäristä päästyämme soitimme heti Arrolle ja kerroimme ilouutisen tulevista pennuista. Arron emäntä oli innoissaan ja kertoi terveisemme tulevalle isälle lämpöisen ajatuksen ja rapsutuksien kera.
Raskauspahonvointia ja odotuksen onnea :D
Kuukausi on kulunut ja oloni on ollut ihmeellinen. Olen voinut aamuisin pahoin ja välillä oksentanut. Lisäksi olen halunnut rauhaa ympärilleni hakeutuen pois perheeni läheisyydestä. Ruoka on ällöttänyt minua, vaikka emäntäni on järjestänyt eteeni kaikenlaisia herkkuja, vaihdellen lihasta kinkun kautta kalaan. Ulkoilemaan olen kuitenkin aina halukas ja siellä ovat myös nappulat maistuneet hyvältä. Jasmi on ahkerasti yrittänyt syöttää minua, joka tosin on hieman ihmetyttänyt, mutta hänen mielikseen olen syönyt vähän. Kaikenlainen erityishuomio ja lässyttäminen hieman ihmetyttää, mutta aavistan sen johtuvan masussa olevista pennuistani. Lisäksi olen ihmetellyt Taran huolenpitoa ja suojelusta minua kohtaan, kun kaverit ulkona haluaa tervehtiä minua.